halinalle pyreneiltä vahtii halukkaasti

 

 

Teksti: Raili Mykkänen
Kuvat: Åsa Lindholm ja koiranomistajat

 

Pyreneittenmastiffi on Suomessa molossirotujen uusimpia 
tulokkaita. Kookkaan, sympaattisen ja runsasturkkisen 
koiran sanotaan olevan kuin luotu suomalaiseen makuun. 
Väitettä tukee rekisteröintilukujen kasvunopeus.

 

Se makasi vuoren rinteen ulkotasanteella. Suuri, kookas koira, hieman yöpymään aikovaa lammaslaumaa korkeammalla. Asentonsa puolesta se oli levollinen, mutta poisleikattujen korvalehtien tyven liikahtelu ja päänasento kielivät sen olevan täysin läsnä illan verkkaisessa kulussa. Jo ennen kuin ensimmäiset lampaat osoittivat levottomuuden merkkejä se oli kurottanut kaulaansa, varmistaakseen syyn ilmaista olemassaolonsa. Leudossa ilmavirrassa koira äkkäsi pedon hajun. Kuin kummitus se kohosi jaloilleen liikkuen aavemaisen hiljaa ja joutuisasti alas rinnettä, leikatun hännän tyngän heilahtaessa verkkaisesti puolelta toiselle. Lampaiden pakoon jännittyneiden kehojen ääriviivoissa eli siellä täällä jokin yksittäinen nopeasti väräjävä korvalehti tai yhä suurempaan varuillaoloon kohoava kaula. Susi ei kiepahtanut matkoihinsa. Koira laski vahvan niskansa lapaluiden väliin. Se murisi matalasti. Nyt oli niin lähellä uhkaa, kuin mitä vaisto turvallisesti salli vartioidessa edetä. Peto ei perääntynyt. Koira tajusi röyhkeyden, raivon, jolla sen varoitukseen vastattiin. Koiralla oli kaksi väkivahvaa vihollista, susi ja karhu. Koiran kyky tapella oli yhtä tappavaa kuin suden. Koirista poiketen, se ei omannut puhtaasti voimainsatunnossaan uhoamisen riemua. Susi oli piirittänyt laumaa useana päivänä, arvioinut koiran valppautta ja mahdollista vastustusta. Sen oli todella nälkä. Susi teki ratkaisunsa äkisti. Se syöksyi esiin niiaten kehonsa lähes viistämään maata ja ponnisti alakautta kohti koiran kaulaa. Repiessään suunsa piikkeihin, jotka sojottivat kehän omaisina säteinä koiran kaulapannasta, peto menetti ratkaisevalla hetkellä arviointikykynsä. Kohtalo teki saalistajasta hetkessä saaliin. Jättimäinen koira iski valtavan voimansa kiinni pedon suojaamattomaksi jääneeseen niskaan.

Hovikelpoiset serkut

Kerrotaan ranskalaisten havainneen yli 300 vuotta sitten sen, minkä espanjalaiset 30 vuotta sitten. Tänä päivänä pyreneittenmastiffi kulkee muinaisten rotuveljiensä perässä seurapiireihin. 1600-luvulla eläneen Aurinkokuninkaan lisänimen saaneen kuningas Ludvig XIV:n ollessa alaikäinen käytti tämän puolesta Ranskan valtaa Ludvigin äidin mielitietty, ministerinä hovissa toiminut kardinaali Mazarin. Mazarinin taitavuuden aikaansaannosta oli muun muassa, että Ranska sai Pyreneitten rauhansopimuksessa vuonna 1659 Espanjalta Artoisin ja Roussilon alueet. Alueet, joilla käytettiin runsasturkkisia, mastiffityyppisiä, voimantäyteisiä jättiläiskoiria suojaamaan ihmisten omaisuutta pedoilta.Mazarinin kuoltua 1661, nousi Ludvig XIV valtaan. Hänen loisteliasta ja hilpeää hovielämää korostavan luonteensa takia saivat kauneuden kaikki kukat kukkia, myös siveettömyys ja erikoisuudentavoittelu. Eräs erikoisuus olivat Pyreneitten vuorilta tuotetut jättiläismäiset puhtaanvalkoiset koirat, joista hovissa puhuttiin yksinkertaisesti pyreneittenkoirina.

Aika aikaansa kutakin

Ludvig XIV:n lisätessä huolettomasti hovinsa ruokakuntaa valtavilla vuoriston koirilla, säilytti Pyreneitten Espanjan puoleisella Aragonin alueella jättiläismäisten koirien elämäntehtävä arkisen, niukkaravintoisen toimenkuvansa. Espanjan mastiffeissa pysyi vuosisadasta toiseen henkivartijan ja karjansuojelijan arvo, eikä näillä koirilla muuta arvoa ole ollutkaan. Yksilöt, jotka tappoivat lampaita tai omasivat aiheetonta tappelemisen halua, karkasivat vartiopaikalta tai eivät omanneet tilannekohtaista toimintakykyä, tapettiin. Susiviha on elänyt espanjalaisten karjanhoitajien ja lammaspaimenten keskuudessa yli miesmuistin ja sai lisäpontta kaupallisen saksanhirvenmetsästyksen vallattua vapaa-ajankaupustelijoiden mielen. Susivihan seurauksen Pyreneitten vuoriston susikanta tuli tapettua alueittain niin, että päästiin eroon myös suurten molossityyppisten vartiokoirien tarpeesta. Niiden pitäminen oli ollut välttämätöntä, mutta kallista. Sitten se ei enää ollutkaan välttämätöntä. Vasta kun Daniel Lorensin, Pere Fontin, Jose Masipin ja Rafael Malo Alcrudo ryhtyivät vuoristosta kokoamaan jäljellä olevia yksilöitä 1070-luvulla, tarjottiin koirille kyvyistä riippumaton itseisarvo. Suureksi avuksi osoittautuivat vanhat ihmiset, jotka tunsivat koiratyypin ajalta ennen Espanjan sisällissotaa 1936 – 1939. Työtä rodun luomiseksi lähdettiin tekemään noin 70 koiralla, joista kaikki eivät suinkaan edustaneet toivottua tyyppiä, mutta olivat apu riittävän geenipohjan luomiseksi. - Perheelläni oli pyreneittenmastiffi 1950-luvulla. Nykyinen tyyppi ei juuri eroa tuolloisesta. Samaa ei voi sanoa monesta muusta molossirodusta, että ne olisivat säilyttäneet ominaisuutensa tähän päivään samantasoisina kuin viisikymmentä vuotta sitten, kertoo Rafael Malo Alcrudo.

Kloonaamattomuus säilytti yksilöllisyyden

Roduksi järjestelyn yhteydessä koirat saivat nimekseen Mastin de los Pirineos, pyreneittenmastiffi. Vaikka pyreneittenmastiffi on ollut olemassa kauan, on koiramäärän lisääminen rotujalostuksen keinoin voitu Espanjassakin aloittaa vasta 1980-luvun alussa. Näiden Navarran ja Katalonian alueen pidettyjen koirien jälkeläisiä kasvatetaan tänä päivänä pääasiallisesti vahti- ja seurakoiriksi.Kanta on rodun kotimaassa yli 4000 koiraa. Espanjan ohessa järjestäytyneintä kasvatustyö on Ruotsissa ja Suomessa. Rotu tuli kansainväliseen tietoisuuteen Madridin maailmannäyttelyssä 1983, johon osallistui seitsemän koiraa. - Testaamme rodun luonnetta Espanjassa luonnetestein. Koirien tulee olla ohjaajansa hallinnassa ja koirien tulee hallita agressiivisuuttaan hyvin. Voimme testata koirien käytöstä myös lampaiden parissa, kuvaa Rafael Malo Alcrudo toivotunlaisen luonteen säilymiseksi luotuja metodeja.

Ihmisen helpoin kaveri  

Rotujulkaisuissa todetaan pyreneittenmastiffin oppivan nopeasti. Se on myös vahvasti tapauskollinen. Pyreneittenmastiffin oppimisen motiiveissa on paljon kysekoiran omaehtoisesta päättelykyvystä. Alkuperäisessä työssä on ollut kyse toimintamallien opettamisesta koiralle ja koska koira joutui toimimaan ilman valvontaa, oli eduksi, ettei se kyseenalaistanut niitä.- Koiran pitäytyminen tottumuksissa on piirre, mikä kannattaa huomioida jo kasvatusvaihdeessa, kertoo Tua Laukamaa, Bondadoso-kennelistä.Jos ihmisen helpoin kaveri on sellainen, joka ei olemassaolollaan kyseenalaista paikkaansa ihmisen rinnalla, ei painosta tarpeellaan tätä mitä erilaisimpiin suorituksiin eikä itse sekoa arjen pyörteissä aktiviteettien putteeseen, vastaus on ersimerkiksi pyreneittenmastiffi.- Pystiffi asettuu luonnostaan ihmisen alapuolelle, on ihmiselle nöyrä, tämän iästä, koosta tai sukupuolsesta riippumatta. Siinä mielessä se on myös ”kiittämätön”, että se kelpuuttaa kenet tahansa ihmisen huolehtimaan itsestään, kuvailee Anja Niiranen Massivo-kennelistä.Olemassaolollaan pyreneittenmastiffi ei kuluta omistajansa henkistä potentiaalia. Mutta konkreettista tilaa se vie minkä vuodekin, reilun pari neiliötä. - Pystiffi on ilmiömäinen sopeutuja. Piirteen tulee nojata itsetuntoon ja hyviin hermoihin, ei toimintakyvyttömyyteen. Siksi oikeanlaisen luonteen omaava koira antaa oitis vaikutelman arvokkuudesta. Vaikutelma ei yksin johdu majesteettisesta koosta, vaan tavasta tuoda se esille. Pystiffi ei norkoa huomiota, vaan on ikään kuin omistajansa käytettävissä, mikäli tämä haluaa tehdä jotain. Pystiffit jopa arvioivat omistajansa kulloisetkin mielialat ja sovittavat oman käytöksensä sen mukaan, yltyy kuvailemaan Anga Vihtilä, Bindlestiffs-kennelistsä.

Helpon ja hölmön välillä  on eroa

Rotumääritelmä kuvaa rodun käyttäytymistä ja luonnetta seuraavasti: ”Hyväntahtoinen, säyseä, ylväs ja erittäin älykäs. Vieraita kohtaan peloton, kova ja perääntymätön. Ystävällinen toisille koirille, mutta tuntee omat voimansa. Joutuessaan tappeluun pyreneittenmastiffi on erittäin taitava ja osoittaa perineensä vuosisatojen takaiset käyttäytymisensä taistelussa susia vastaan.” - Pyreneittenmastiffia kuvataan rauhalliseksi, mutta rotumääritelmän painotukset älykkyyden ja taistelukyvyn suhteen ovat suora vaade tietynlaiselle temperamentille, espanjalaisiin pyreneittenmastiffeihin paneutunut Rainer Vuorinen muistuttaa. Pyreneittenmastiffia pidetään sopuisaakin sopuisampana ja erittäin hyvällä itsehillinnällä varustettuna koirana. Oikeanlaisen temperamentin  omaava koira on myös notkea, nopea että erittäin voimakas, ei vain kookas ja rauhallinen. Suositeltava säkä uroksilla olisi 81 senttiä ja nartuilla 75 senttiä painoa koirille kertyy 75 – 90 kilon välillä. Pyreneittenmastiffi voi olla valko-harmaa, valko-musta, valko-ruskea, valko-hiekka tai valko-brindle. Toivottavaa on, että kaksi kolmasosaa rungosta on valkoista. Silmien ympäristön ja molempien korvien tulee olla värittyneet. Tassujen, jalkojen ja hännänpään puolestaan tulee olla valkoiset. On olemassa varmistamattomia viitteitä siitä, että yksilökohtaisten taipumusten laatu liittyisi väritykseen. Riippuen siitä, miten runsasta ja minkä sävyistä väritys on. Valkoisuus vahvistuu perimässä helposti. Täysvalkoisuus luetaan hylkääväksi virheeksi, samoin kuin valkoisen värin totaalinen puuttuminen selvittää Ann-Catrine Vihtilä.

Totuudessa vaiko mielikuvassa?

Mastiffin on jo rotutyyppinsä puolesta annettava ennen muuta kuva massiivisesta koirasta. Sillä tulee olla kookas suuri pää, leveä rinta, suuret lihakset, vahva kaula jonka suojana runsas pitkä turkki.
- Kookkuuden säilymisessä on ilmennyt vaikeuksia. Koirat tahtovat jäädä alle minimimittojen joka uroksilla on 77 senttiä ja nartuilla 72 senttiä toteaa kerhon puheenjohtaja Jarmo Pohjasniemi. Arvosteluohjeissa sanotaan muun muassa: ”kahdesta saman arvoisesta koirasta parempi on se, jolla on kaksoiskannukset” ja ”kahdesta saman arvoisesta yksilöstä korkeampi on aina arvostetumpi”.
- Jalostustarkastuksen vaihtoehtona on, että jalostukseen käytettävä yksilö on palkittu vähintään kolme kertaa näyttelyssä, joista kahdesti nuorten tai avoimen luokan ensimmäisellä palkinnolla, luetteloi jalostustoimikunnan puheenjohtaja Anga Vihtilä. Tällä hetkellä jalostusta ohjaa ulkomuotoarvostelun ja jalostustarkastusten ohessa myös PEVISA sekä astutusrajoitus. Uroksella saisi olla enintään kolme pentuetta per vuosi. Nartulla puolestaan saisi olla kaiken kaikkiaan vain kolme pentuetta. Pentueet ovat suuria, 10 – 14 pentua. Pennun hinta on noin 5ooo markkaa.
- Vuositasolla noin 40 pentua rekisteröityy sellaisten astutusten tuloksena, joissa jalostuskriteerien noudattamista on laiminlyöty, Anga Vihtilä perkaa.
Ulkomuototuomarit Hans Lehtinen ja Kirsti Lummelampi kirjaavat artikkelissaan Rodunomainen liikunta – katoava ominaisuus (1994) havainnostaa: ”… tänä päivänä aivan liian usein hyvänä liikkujana pidetään koiraa, jolla on saksanpaimenkoiran sivuliikkeet ja beaglen liikkeet edestä ja takaa, selkälinja kuin setterillä, päänasento ja kaula kuin afgaanin vinttikoiralla, luonne kuin spanielilla ja yleinen asenne esiintymiseen kuin villakoiralla”. Samaisessa artikkelissa he lainaavat englantilaisen kynologi Tom Hornerin lausahdusta rotumääritelmästä, joka on kuin Isä Meidän-rukous, pienikin lapsi oppii hokemaan sen ulkoa, mutta vie vuosia, ennen kuin sen sisällön ymmärtää.
- Pyreneittenmastiffin rotutyyppiä voi hyvin uhata myyntiesineeksi joutuminen, jolloin meillä on koira joka vastaakin sosiaalisen kaupankäynnin vaatimuksia suuresta, tuuheaturkkisesta ja hellyttävästä koirasta, vailla pyreneittenmasffin rotuleimaa, kärjistää all round tuomari Rainer Vuorinen.
- Ihmeteltävintä mitä alkuperäisten koirien kanssa työskennellyt paimen voisi showkoirassa nähdä, olisi rodunomaisen molossimaisen massiivisuuden puuttuminen. Sillä hänkin ihailisi koiran ulkomuodossa juuri ainutlaatuista tyrmäysvoiman ja notkeuden yhdistelmää, enemmän kuin näyttelyihmisiä useasti innoittavaa kiiltävää turkkia ja sulavalinjaista eleganssia. Kun rotu on hyvin epähomogeeninen, tietyn koiran esiin nousu on sekä pr:ää ja antaa viitteitä tuleviin jalostuspyrkimyksiin Suomalaissyntyinen Massivo Adolfo Magno on tällä hetkellä ulkomuototuomareiden tähti. Se on voittanut itselleen muuan muassa neljästi Maailman voittava-tittelin.

Valistuksen vuosikymmen

Kun Suomessa rekisteröitiin vuonna 1988 yksi pyreneittenmastiffi, tehtiin jo 1994 tähänastinen rekisteröintiennätys, kaikkiaan 159 koiraa. Pyreneittenmastiffi on Suomessa nopeimmin suosioon noussut molossirotu. Liekö näillä asioilla mitään yhtäläisyyttä, mutta (ehkä?) sattumalta bernhardinkoirien rekisteröintiluvut ovat tippuneet samassa tahdissa kuin pyreneittenmastiffien ovat nousseet.
- Pyreneittenmastiffin pentu on sanoinkuvaamattoman hellyttävän näköinen olento. On hyvin vähän rotuja, jotka pentuina kykenevät kilpailemaan suloisuudessaan ja hellyttävyydessään pyreneittenmastiffin pennun kanssa kuvailee ulkomuototuomari Rainer Vuorinen.
Martti Riukula toi ensimmäiset pyreneittenmastiffit Espanjasta vuonna 1985. – Luin rodusta jostain koirakirjasta. Käytyäni Itä-Suomessa tutustumassa hyötyeläinten pitoon sekä kasvattajien ongelmiin susien kanssa, totesin että mikäli kirjoitukset rodusta pitivät paikkansa, rotua tarvitaan Suomessa. Kirjoitusten mukaan pyreneittenmastiffi on jopa sutta ovelampi. Se ei peräänny eikä lähde sen matkaan, joten lampaat ovat aina suojattuna. Houkutussuden tarkoitushan on saada saalistusaikaa muulle laumalla, kuvailee Martti Riukula. Riukulan Espanjasta hakema uros oli nimeltään Leon de la Tajadera del Tio Roy. Se jätti koirakantaan 29 jälkeläistä. Narttu oli nimeltään Tiburcia de la Tajdera del Tio Roy. Vuonna 1987 syntyivät ensimmäiset pennut.
- Pyreneittenmastiffit periyttävät hyvin vanhoillista, alkukantaisin vaistoin ja vietein toimivaa koiratyyppiä. Narttu pyrkii synnyttämään yksin ja eristyksissä. Koirat palaavat reissuiltaan menojälkiään seuraamalla. Ne näkevät hyvin kauas ja kykenevät havainnoimaan katseellaan muutoksen maisemassa jo ennen hajuaistiinsa turvautumista. Koivu-kivikko rinteeseen asettunutta koiraa ei juuri erota maastosta, vaan se on hyvin suojassa, konkretisoi jalostustoiminnasta syrjään vetäytynyt Martti Riukula.

Pahaa sutta ken pelkäisi

Rotumääritelmässä rodun käyttötarkoitus tulee yhä kuitattua kahdella sanalla ”vartiointi ja suojelu”. Täydentävänä tekstinä todetaan rodun sopivan nykyään erinomaisesti maatilojen ja ihmisten suojaksi.
Pohjois-Suomessa asuvat pyreneittenmastiffit ovat muutamissa kodeissa saaneet hajun karhusta. Niin sisällä, avoimen ikkunan äärestä erauspojan tajunneen, kuin yöllä tarhastaan karhun läsnäolon tiedostaneen koiran omistajat kertovat koirien haukun muuttuneen dramaattisella, ennen kuulemattomalla tavalla. Lampaankasvattajien työkoiraa pyreneittenmastiffista ei ole tullut.
Ehkäpä siksi, että koiran jättäminen huolehtimaan itse itsestään vaatisi kykyä valikoida koirat ja kouluttaa ne, sekä seurakoirasta kiinnostuneille vierasta asennetta koiraan ylipäätään. Yhteydenotossa pedon kanssa myös koira voi menettää henkensä tai vammautua pysyvästi.
Pyreneittenmastiffien sijasta on suojatumisen logiikkaa arvostavien farmareiden lammaslaumoja suojattu erityisin susiaidoin.
- Vartiointiviettiä ei kotikoirisa tulisi huvin vuoksi provosoida. Koirat ovat hyvin yksilöllisiä. Joillekin riittää yksin perheen auto ja asunto vahvistamaan vahtimisen tarvetta, muistuttaa kerhon puheenjohtaja Jarmo Pohjasniemi.
Rotumääritelmä sanoo, että turkin on oltava tiheää, paksua ja melko pitää. Karvanlaadun tulisi olla karkeaa. Omistajat sanovat saman hieman toisin, että pennun kanssa kannattaa kotiin kantaa markkinoiden tehokkain imuri. Tai niin kuin on sitkeässä kuolleen pystiffin muisto, niin ovat sitkeässä sen kotiin jättämät karvatkin.
Turkkinsa ja luonteensa puolesta pyreneittenmastiffi sopeutuu elämään erinomaisesti ulkona.
Nartun sanotaan olevan urosta varautuneempi. Rotulehdessä olleissa Meidän koira-tyyppisissä julkaistuissa tuli esille myös kokemuksia arkuudesta ja siihen viittaavasta epävarmuudesta.
- Arkuuteen kiinnitetään jalostustarkastuksissa erityistä huomiota. Arkuus ja vihaisuus painottaa väärin koiran kaikkia muitakin ominaisuuksia. Juuri pystiffien tervepäisyys johti siihen, ettei niistä alkuvaiheeseen liittyneiden pentutehtailuharmienkaan aikana lähtenyt liikkeelle provosoivia juttuja, Anga Vihtilä toteaa.

Viiden vuoden velvoitteet

Nykyään rotujärjestö välittää ainoastaan pentuja, joiden vanhemmat täyttävät jalostuksen tavoiteohjelman. Tällä hetkellä Suomessa on noin 800 pyreneittenmastiffia. (Lisäys: Vuonna 2002 rikottiin 1000 yksilön rekisteröintiraja)
- Pyreneittenmastiffien sukutauluja tarkasteltaessa voi havaita, että samojen koirien nimet löytyvät hyvin monen koiran taustalta, konkretisoi jalostutoimikunnan puheenjohtaja Anga Vihtilä. Viisivuotiseksi tarkoitetun jalostuksen tavoiteohjelman kirjoittamisen yhteydessä, 1995, tidettiin Implacable de la Tajadera del Tio Royn (B2), Pelayo de Aquasvivasin (E1) sekä Tamarixin Grizzly Shimmerin (D2) jälkeläisten osuuden olavan koko populaatiosta 52,4 %.
Kun samaiset nimet noukkii isoisä-isä-tilastosta, johtaa tilastoa Implacable de la Tajadera del Tio Roy edelleen, nyt 239 jälkeläisellä. Pelayo de Aquasvivasilla on 229 jälkeäistä sekä sen pojalla, uroslistalla kolmantena olevalla, Tamarixin Grizzly Shimmerillä 178 jälkeäistä.

Rotu on kuulunut PEVISAan vuodesta 1995. Ohjelma päivitetään viisivuotiskausittain joten artikkelista on jätetty pois tämä osuus sillä se löytyy omana sivustonaan.